Julkaistu Jätä kommentti

Sähköisiä unelmia

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon heti kärkeen, että seuraava autoni on joko kaasukäyttöinen tai hybridi. Tätä on nykypäivän autoilukeskustelussa tärkeää tuoda voimakkaasti ja heti esille, jotta keskustelukumppanit malttaisivat suun ohella pitää myös korvat auki.

Autoilukeskustelulle onkin käynyt samalla tavalla kuin keskustelulle hyvästä ja terveellisestä ravinnosta. Sanakin vain, ja keskustelijat kaivautuvat omiin poteroihinsa, sulkevat korvansa ja alkavat pommittaa vääräuskoisia omalla, ainoalla oikealla totuudellaan.

Kaiken tietäviä sähköautoguruja alkaa olla jo samassa mitassa kuin itseoppineita ravintotieteilijöitä. Siinä kyydissä ei paljon testattu ja tutkittu tieto paina.

 

Suomen Itsenäisyyden Rahasto Sitra julkisti tällä viikolla raporttinsa, jonka pääsisältö tiivisti seuraavaa. Suomessa on vuoteen 2030 mennessä 800 000 sähköautoa. Tästä määrästä 100 000 on lataushybridejä, loput täyssähköautoja. Siis 700 000 täyssähköautoa!

Otetaanpa avuksi yksinkertainen matematiikka. Vuoteen 2030 on aikaa rapiat 11 vuotta. Suomessa myydään vuositasolla keskimäärin 110 000 uutta autoa, eli tavoitevuoteen mennessä yhteensä runsaat 1 200 000. Lähes kaksi kolmasosaa uusista autoista pitäisi heti tammikuusta alkaen myydä siis täyssähköautoina?

Sähköautoja on tällä haavaa muutama tuhat ja niiden myyntimäärät huitelevat 500 auton vuosivauhdissa.

Sähköautojen maltilliselle myynnille on muutama käytännön syy. Halvimmat uudet sähköautot maksavat n. 32 000 euroa. Tällä rahalla saa A- tai B-segmentin pikkuauton, joka on varoivaisestikin sanoen aika kaukana perheautosta.

Auto, johon saa vaimon, lapset ja vähän matkatavaraa mukaan, maksaa alkaen 40 000 euroa. Matkatavaroista voi rakentaa ketterän aasinsillan siihen itse matkaan. Valmistajat lupaavat ”jopa 400 kilometrin” toimintasäteen. Monissa koeajoissa olen havainnut, että tämän luvun saa Suomen olosuhteissa suurin piirtein jakaa kahdella, jotta päästään arkitodellisuuteen.

Totta on, että useille autoilijoille 200 kilometriäkin riittää päiväsuoritteeksi mainiosti, joten rajoittavaksi tekijäksi jäävät enää auton hankintahinta ja saatavuus.

Sähköauton isoksi plussaksi pitää laskea se, että sen huolto- ja ylläpitokulut ovat hyvin maltillisia. Autossa ei ole juuri muuta huollettavaa kuin ovisaranoiden öljyäminen, joten niitä bensiini- ja dieselautoiljoille tuttuja, alkaen 400 euron määräaikaishuoltoja ei tarvitse enää jännittää.

Tässä muuten saattaa piillä myös yksi lisäsyy sille, miksi sähköautot ovat lähes kaksi kertaa kalliimpia kuin saman kokoluokan polttomoottoriautot. Ne lakkaavat tuottamasta myyntiorganisaatiolle heti, kun asiakas on ajanut auton ulos liikkeestä. Ei huoltoja, ei varaosia, noin hiukan kärjistäen.

 

Lähtökohdat eivät kaikesta huolimatta ole aivan edulliset sähköautoilulle. Monet suomalaiset asuvat taloyhtiöissä, joissa lataustolpan saaminen omaan parkkiruutuun saattaa vaatia vähän isompia voimisteluliikkeitä.

Lisäksi on paljon niitä, joiden autoilusykliin ei riitä se 200-300 kilometrin toimintasäde. Omistakin työpäivistäni tulisi piinaavia, jos lataustolppa pitäisi löytää joka toinen tunti ja kokonaismatkan aikana auto olisi ladattava vähintään neljä-viisi kertaa (kyllä, olen pelkästään tänä vuonna ajanut useina päivinä työmatkaa yli 1 000 kilometriä).

Kun sähköautojen kehitystä tutkitaan, huomataan, ettei se vielä esimerkiksi viidessä vuodessa ole viisin-, tai kolminkertaistanut toimintamatkaa. Tuskin edes tuplannut.

Mikäli kehitys jatkuu samankaltaisena, on vaikea kuvitella vielä seuraavien vuosien aikana valtavaa ostoryntäystä. Teslaan, Jaguariin tai Porscheen eivät ihan joka perheen rahkeet vielä riitä.

Niinpä Sitran lukuihin pääseminen vaatisi jotain hurjia mullistuksia autokauppaan, kenties mittavia valtion tukia. Ja juuri silloin heräsin unestani…

Sähköautojen käyttömukavuus ja edullisuus huomioiden tämä on iso vahinko. Ennen kaikkea se on iso vahinko ympäristöarvojen puolesta.

Mutta valitettavasti se on tämän hetken realiteetti. Toivotaan, että kehitys ottaisi lähivuosina paljon nykyistä suurempia loikkia, sillä en itse ainakaan jää kaipaamaan käsiin pinttynyttä dieselin hajua.

Julkaistu Jätä kommentti

Kuvien tarinaa osa 1

asvalttityö

Päivittäessäni kuvagalleriaa tuli mieleeni, että voisi olla mukavaa kertoa vähän kuvien taustaa. Joihinkin kun liittyy ankaraa suunnittelua, joihinkin opittua osaamista ja suurimpaan osaan tietysti silkkaa moukan tuuria.

Oma suosikkikuvani on asvalttityömaan jyrä, jonka pikku sadekuuro pääsi yllättämään. Olin kesällä 2017 Saarijärvellä kuvaamassa Asfalttikallio Oy:n lehteen työmaata ja sen tekijöitä.

Kesken leppoisan juttu- ja kahvittelutuokion alkoi äkisti sataa. Kenkiäni säälimättä loikkasin levityskoneen ohjaamosta alas ja suunnilleen jo siinä parin kolmen pitkän askeleen aikana ruuvasin Canon 5D mk 3:n säädöt suurin piirtein hollille.

Painoin laukaisinta lähes kouristuksenomaisesti, sillä tajusin, että hetki ei välttämättä kestä kauan. Kuuma asvaltti höyrysi jyrän ympärillä, kunnes massa jäähtyi ja tilanne oli ohi. Ei siihen monta minuuttia vierähtänyt, mutta kymmenkunta ruutua ehdin jopa eri säädöillä pommittaa.

Jos olisin edes jollain tavalla osannut ennakoida tilanteen, olisin toki hakeutunut kauemmas kohteesta ja kaivanut laukusta jonkun pidemmän objektiivin. Nyt tilanteen nopeus ei antanut tilaa hienostelulle. Oli toimittava niillä eväin, joita käsillä oli. Toki harkitsin putken vaihtamista, mutta kuten sanottua, paras tilanne tiestä nousevine höyryineen oli käsitelty hyvin nopeasti.

Kotona ehdin juuri ja juuri potkia pikeentyneet kengät jalastani, kun jo ryntäsin tietokoneelle. Muistikortti lukijaan ja kuvat talteen.

Hieroin kuvaa aika pitkään Photoshopissa, sillä valaistus oli pilvisenä hetkenä kovin ”pliisu”. Kontrastia ja saturaatiota sai jälkityöstössä lisätä oikein urakalla, mutta pikku hiomisen jälkeen valmiista kuvasta tuli ainakin omaan silmään kerrassaan tyylikäs. Siitä tuli myös Asfalttikallion asiakaslehden juttuun iso avauskuva.

Vaikka märät vaatteet eivät tunnu mukavilta, on pakko myöntää, että sade on monta muutakin kuvaa kasvattanut tavallisten peruskuvien yläpuolelle. Pitääpä kaivaa esiin ja lisätä galleriaan muuan tilannekuva samalta kesältä.

Kiroilin Riian Bikerniekin moottoriradalla kädet kohmeessa plus neljässä asteessa ja loputtomassa vesisateessa olosuhteita. Harmitus hälveni jo hotellilla, kun työnsin muistikortin koneeseen. Lopputulos oli jotain muuta kuin ”ihan ok” 😃

 

 

Julkaistu Jätä kommentti

Valitaanpa Vuoden Auto…

Huh! Onpa viikko! Normaalin duunin lomassa olen ollut mukana raadissa, joka tekee Vuoden Auto Suomessa -valinnan.

Onneksi kandidaatteja on enää kuusi jäljellä. Aluksi automalleja oli 30!

Tosin niistä kuudestakin paremmuusjärjestyksen sorvaaminen on edelleen kaikkea muuta kuin helppoa. Tää on vähän sama kuin että eteen tuotaisiin punaviini, uunilenkki, shampanja, sillivoileipä, sacher-leivos ja gazpacho, ja nämä pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen. Mielivaltaisessa järjestyksessä maisteltuna.

Voin sanoa, että Volvo V60 on erilainen kuin Kia Ceed. Tai Ford Focus. Yhtä hankalaa on verrata Volvon XC40:n ja Mercedes-Benzin A-sarjalaisen paremmuutta. Ja johonkin väliin olisi sovitettava myös Skoda Karoq.

Se on heti sanottava, että kaikki ovat omalla tavallaan hyviä. Onneksi on ollut ilo ja kunnia olla mukana peräti neljässä Tekniikan Maaiman autovertailussa pelkästään tänä vuonna. Se ja toinen mokoma viime vuonna antavat ainakin ripauksen selkänojaa ja itseluottamusta. Kun ajaa vuoden aikana yli 40 erilaista autouutuutta, on olemassa kohtuullisen hyvä perusta ja vertailupohja.

Vuoden Auto Suomessa on titteli, jota ei voi ihan pelkän fiiliksen perusteella jakaa. Voitto on mille tahansa automallille merkittävä meriitti, joka noteerataan jopa maamme rajojen ulkopuolella.

Ja vaikka meitä raatilaisia on kolmisenkymmentä, huomasin tässä eräänä vuonna, että jos olisin vaihtanut kahden auton paikkaa omassa arviossani, olisi VAS-tittelin saaja vaihtunut… Että sikäli ei ole yhdentekevää, miten ne 15 pistettä jakaa!

En paljasta omia suosikkejani, mutta voin vakuuttaa, että kynä piti terottaa aika monta kertaa, ennen kuin se toisaalta toisaalta -pyörittely oli valmis.

Nyt sitten odotellaan jännityksellä perjantaita ja VAS-gaalaa. Se muuten myös televisioidaan ja MTV3 näyttää gaalan 10.11. klo 15.05 ja uusintana 11.11. klo 13.

Julkaistu Jätä kommentti

Näkyvyys kuntoon

Kesälomat lienee pääosin nautittu, joten on aika tarttua bisnekseen. Syyssesonki on hyvää aikaa sekä tuotelanseerauksiin että asiakassuhteiden ylläpitoon.

Molemmissa operaatioissa on tärkeää muistaa kevyt nyrkkisääntö siitä, että mitään ei oikeastaan kannata edes tehdä, ellei asiasta kerro muille. Informaation levittämisessä ei kannata vähätellä sen enempää oikeiden tiedotuskanavien käyttämistä kuin laadukkaan materiaalin tuottamista. Ymmärrettävä teksti ja ennen kaikkea laadukkaat kuvat rakentavat menestyksekkään lanseerauksen tai asiakastilaisuuden ikuistamisen kivijalan.

Erityisesti kuvissa harmittavan usein säästetään. Meidän ammattikuvaajien palkkiot tuskin vielä kaatavat pienenkään yrityksen budjettia, joten säästökohteita kannattaa puntaroida tarkkaan. Visuaalinen kokonaisuus on kuitenkin se, joka niin tuotteissa, palveluissa kuin erilaisissa tapahtumatallenteissa herättää tai sammuttaa asiakkaiden mielenkiinnon.

Pidetään yhdessä lippua korkealla ja laitetaan Sinunkin yrityksesi julkisivu kuntoon. Voin tarvittaessa toimia niin nettisivujen kuin asiakasjulkaisujen välittäjänä laajan yhteistyöverkostoni avulla. Suunnitellaan ja lasketaan, jotta voimme yhdessä hämmästyä, miten edullisesti ja tehokkaasti yrityksesi näkyvyys voidaan laittaa kuntoon!

 

Syysterveisin Jari K