Julkaistu Jätä kommentti

Sähköisiä unelmia

Väärinkäsitysten välttämiseksi sanon heti kärkeen, että seuraava autoni on joko kaasukäyttöinen tai hybridi. Tätä on nykypäivän autoilukeskustelussa tärkeää tuoda voimakkaasti ja heti esille, jotta keskustelukumppanit malttaisivat suun ohella pitää myös korvat auki.

Autoilukeskustelulle onkin käynyt samalla tavalla kuin keskustelulle hyvästä ja terveellisestä ravinnosta. Sanakin vain, ja keskustelijat kaivautuvat omiin poteroihinsa, sulkevat korvansa ja alkavat pommittaa vääräuskoisia omalla, ainoalla oikealla totuudellaan.

Kaiken tietäviä sähköautoguruja alkaa olla jo samassa mitassa kuin itseoppineita ravintotieteilijöitä. Siinä kyydissä ei paljon testattu ja tutkittu tieto paina.

 

Suomen Itsenäisyyden Rahasto Sitra julkisti tällä viikolla raporttinsa, jonka pääsisältö tiivisti seuraavaa. Suomessa on vuoteen 2030 mennessä 800 000 sähköautoa. Tästä määrästä 100 000 on lataushybridejä, loput täyssähköautoja. Siis 700 000 täyssähköautoa!

Otetaanpa avuksi yksinkertainen matematiikka. Vuoteen 2030 on aikaa rapiat 11 vuotta. Suomessa myydään vuositasolla keskimäärin 110 000 uutta autoa, eli tavoitevuoteen mennessä yhteensä runsaat 1 200 000. Lähes kaksi kolmasosaa uusista autoista pitäisi heti tammikuusta alkaen myydä siis täyssähköautoina?

Sähköautoja on tällä haavaa muutama tuhat ja niiden myyntimäärät huitelevat 500 auton vuosivauhdissa.

Sähköautojen maltilliselle myynnille on muutama käytännön syy. Halvimmat uudet sähköautot maksavat n. 32 000 euroa. Tällä rahalla saa A- tai B-segmentin pikkuauton, joka on varoivaisestikin sanoen aika kaukana perheautosta.

Auto, johon saa vaimon, lapset ja vähän matkatavaraa mukaan, maksaa alkaen 40 000 euroa. Matkatavaroista voi rakentaa ketterän aasinsillan siihen itse matkaan. Valmistajat lupaavat ”jopa 400 kilometrin” toimintasäteen. Monissa koeajoissa olen havainnut, että tämän luvun saa Suomen olosuhteissa suurin piirtein jakaa kahdella, jotta päästään arkitodellisuuteen.

Totta on, että useille autoilijoille 200 kilometriäkin riittää päiväsuoritteeksi mainiosti, joten rajoittavaksi tekijäksi jäävät enää auton hankintahinta ja saatavuus.

Sähköauton isoksi plussaksi pitää laskea se, että sen huolto- ja ylläpitokulut ovat hyvin maltillisia. Autossa ei ole juuri muuta huollettavaa kuin ovisaranoiden öljyäminen, joten niitä bensiini- ja dieselautoiljoille tuttuja, alkaen 400 euron määräaikaishuoltoja ei tarvitse enää jännittää.

Tässä muuten saattaa piillä myös yksi lisäsyy sille, miksi sähköautot ovat lähes kaksi kertaa kalliimpia kuin saman kokoluokan polttomoottoriautot. Ne lakkaavat tuottamasta myyntiorganisaatiolle heti, kun asiakas on ajanut auton ulos liikkeestä. Ei huoltoja, ei varaosia, noin hiukan kärjistäen.

 

Lähtökohdat eivät kaikesta huolimatta ole aivan edulliset sähköautoilulle. Monet suomalaiset asuvat taloyhtiöissä, joissa lataustolpan saaminen omaan parkkiruutuun saattaa vaatia vähän isompia voimisteluliikkeitä.

Lisäksi on paljon niitä, joiden autoilusykliin ei riitä se 200-300 kilometrin toimintasäde. Omistakin työpäivistäni tulisi piinaavia, jos lataustolppa pitäisi löytää joka toinen tunti ja kokonaismatkan aikana auto olisi ladattava vähintään neljä-viisi kertaa (kyllä, olen pelkästään tänä vuonna ajanut useina päivinä työmatkaa yli 1 000 kilometriä).

Kun sähköautojen kehitystä tutkitaan, huomataan, ettei se vielä esimerkiksi viidessä vuodessa ole viisin-, tai kolminkertaistanut toimintamatkaa. Tuskin edes tuplannut.

Mikäli kehitys jatkuu samankaltaisena, on vaikea kuvitella vielä seuraavien vuosien aikana valtavaa ostoryntäystä. Teslaan, Jaguariin tai Porscheen eivät ihan joka perheen rahkeet vielä riitä.

Niinpä Sitran lukuihin pääseminen vaatisi jotain hurjia mullistuksia autokauppaan, kenties mittavia valtion tukia. Ja juuri silloin heräsin unestani…

Sähköautojen käyttömukavuus ja edullisuus huomioiden tämä on iso vahinko. Ennen kaikkea se on iso vahinko ympäristöarvojen puolesta.

Mutta valitettavasti se on tämän hetken realiteetti. Toivotaan, että kehitys ottaisi lähivuosina paljon nykyistä suurempia loikkia, sillä en itse ainakaan jää kaipaamaan käsiin pinttynyttä dieselin hajua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *