Etusivu

Laitetaanpa kuvaushommat käyntiin

Aku Ankka tapaa usein sanoa, että ei tässä mitään ammattilaisia tarvita. Monessa hommassa näitä oman elämänsä akuankkoja riittää. Ei varmaan vähiten valokuvauksessa.

Ja niinhän se on, että jokaisella on nykyään kamera taskussaan. Tätä taustaa vasten on tietysti tosi outoa yrittää elättää itsensä valokuvaajana. Eikä se rehellisesti sanottuna ole mullakaan täysimääräisenä toteutunut.

Onneksi luovaa hulluutta löytyy äärestä laitaan ja esimerkiksi tekstiä syntyy siinä missä kuviakin. Monet julkaisut, etunenässä sellaiset ”pikku aviisit” kuin Tekniikan Maailma ja Vauhdin Maailma, onneksi tarjoavat kanavan toteuttaa projekteja sanoin ja kuvin. Eikä siinä, aina kalenterissa on rakoja kehitellä muidenkin kanssa keikkoja, oli sitten tarvetta kuville tai sanoille. Tai molemmille.

Opiskelin jokunen vuosi sitten oppisopimuksella kuva-artensaaniksi Visuaaliviestinnän Instituutissa. Parhaillaan teen samassa opinajossa jo ammattitutkintoa, jotta minusta tulisi entistäkin parempi valokuvaaja. Kirjoittamista mun ei enää tarvitse opiskella, koska luin junnuna lähes kaikki Jerry Cottonit, kirjahyllyllisen Mitä, Missä, Milloin -kirjoja sekä kaikkea muuta arvokasta hengenravintoa. Pilkku löytää paikkansa, vaikka multa on melko turha kysellä illatiivien, allatiivien ja kaiken maailman pallitiivien eroja. Ei kaikesta tartte kaikkee tietää.

Olen nykyään siis ihan virallisesti pro, mitä valokuvaamiseen tulee. Ja mulla on jopa oma studio Hämeenlinnassa. Kirjoittamiseen liittyvät tittelikysymykset ohitan, mutta kaipa muutamalla tuhannella lehtiartikkelilla voi jo varovaisesti itseään kutsua toimittajaksi?

Entä miksi hukkaan edelleen kallisarvoisia tunteja kiireisestä lapsiperhearkielämästäni valokuvauksen opiskeluun? No siksi, että jonkun pitää paikata se, mitä wannabet mokaavat. Aivan kuten veljenpojat hälyttävät lopulta sen putkimiehen pelastamaan Aku Ankan pinteestä, myös meitä oikeita kuvaajia tarvitaan. Aina välillä. Ensin on tietysti se isän serkku, jolla on hieno kamera ja joka SAA hyviä kuvia. Mutta jossain kohdin tarvitaan ammattilainen, joka TEKEE hyviä kuvia. Pieni ero, mutta vaikkapa häissä tai yhtiön käänteentekevän tuotteen kansainvälisessä lanseerauksessa se on aika olennainen ero…

Vähän sama se on tämän kirjoittamisenkin kanssa. Jokaisella on paitsi kamera, myös kirjoitusvälineet. Mutta kaikilla on keittiökin ja silti maailmassa on aika monta ravintolaa. Mikähän salajuoni siinäkin piilee?!?

 

Kyllä lähtee!

Minulla on toimiva auto ja terveet jalat. Pääsen yllättävän ketterästi hankaliinkin paikkoihin. Kameran kanssa on tullut heiluttua neljällä eri mantereella ja ainakin 40 eri maassa. Joten jos olet vaikka Forssasta, en usko että siitä erikseen syntyy ongelmaa. Soita.

Kamat lyönnissä

Jos sillä isän serkulla on hieno kamera, mulla on niitä monta. Valitettavasti (eikä kun oikeasti onneksi) valokuvaus on viimeisen päälle välineurheilua. Satasen kameralla saa kuvia, tonnin kameralla jopa aika todennäköisesti. Kun pilkkua siirretään vielä pykälällä ja vaihdetaan eka numero vaikka kolmoseksi, alkaa tulla jo oikeasti murskaavaa jälkeä. Jos niitä vehkeitä osaa käyttää. Mä osaan. Trust me!

Katos vähän, mitä kaikkea kuuluu valokuvauspalveluihin!

Mulla on erilaisia kameroita ollut vuodesta 1982 alkaen. Jossain vaiheessa kävi tuuri ja taisin totta puhuakseni tehdä aika paljon töitäkin sen eteen, että sain jalkaa paikallisen sanomalehden oven väliin. Minusta tuli lehtikuvaaja oikeastaan jo -83. Viisi vuotta myöhemmin kättelin ekan avustajadiilin Vauhdin Maailma -lehteen. Eli aviisiin, jonka avulla olin nöösinä opetellut lukemaan! Nyt olen ollut VM:n keskeinen avustaja jo yli 30 vuotta.

Haaveilla on muutenkin ollut toisinaan tapana toteutua. Olen viime vuodet saanut touhuta Tekniikan Maailman palkitussa tiimissä ja mm. mainioiden Duudsoneiden kanssa. Jossain yön pimeinä tunteina tulin kyhänneeksi myös kirjan vanhoista ralliaiheisista valokuvista ja kertomuksista. Ralli o’ reteetä on juuri sitä minulle tyypillistä ajatusten virtaa, josta ei tilastoja ja kronologisia historian listauksia löydä suurennuslasillakaan. Tykkään tarinoista, joita teen mielelläni myös asiakkailleni.

Enää tämän pidemmittä puheitta, ota rohkeasti yhteyttä. Sinulla on ihan satavarmasti jotain kuvattavaa ja kerrottavaa! Ja jos ei ole, järjestetään. Maailma janoaa kuvia ja tarinoita.

 

Terv. Jari K

 

PS. Joko tilasit kirjani (oikea yläkulma, klik klik)? Se on kunnianosoitukseni suomalaisille autourheilijoille, joilla ei joka käänteessä ole mennyt pelkästään hyvin. Onnistumisia ja epäonnistumisia on tallentunut filmille ja muistikortille vuodesta 1982 lähtien. Käy klikkaamassa tämän sivuston kaupasta omasi.

TOIM. HUOM: Kakkososa on jo rakentumassa. Se menee vielä enemmän ihon alle.

Kirjoista ja lehdistä on muuten sanottava, että ne ovat vanhanaikaisia, mutta hiton toimivia käyttöliittymiä. Vai tunnetko ketään, joka menee kakalle pöytätietokoneen kanssa? No joku tietysti ottaa ipadin huussiin, mutta kuten eräs ystäväni osuvasti sanoi, lehden etuna on se, että se alkaa ja loppuu. Netti ei ala eikä lopu…