Etusivu

Laitetaanpa kuvaushommat käyntiin

Aku Ankka tapaa sanoa, että ei tässä mitään ammattilaisia tarvita. Ja samansukuista keskustelua käytiin aikanaan yritysvalmennuskurssilla, kun kävi ilmi, että olen kuvaaja. Vain hullu satsaa valokuvaukseen, koska kuvaajia ei tarvitse enää kukaan. Jokaisella on kamera taskussaan.

Minä olen hullu. Opiskelin yritysvalmennuskurssin jälkeen yhtä pötköä kaksi vuotta oppisopimuksella Visuaaliviestinnän Instituutissa, jotta minusta tulisi entistä parempi valokuvaaja.

Tadaa! Olen siis ihan virallisesti pro. Ja mulla on jopa oma studio!

Entä miksi h**vetissä hukkasin kaksi vuotta kiireisestä lapsiperhearkielämästäni valokuvauksen opiskeluun? No siksi, että jonkun pitää paikata se, mitä wannabet mokaavat. Aivan kuten veljenpojat hälyttävät lopulta sen putkimiehen pelastamaan Aku Ankan pinteestä, myös meitä oikeita kuvaajia tarvitaan. Aina välillä. Ensin on tietysti se isän serkku, jolla on hieno kamera ja joka SAA hyviä kuvia. Mutta jossain kohdin tarvitaan ammattilainen, joka TEKEE hyviä kuvia. Pieni ero, mutta vaikkapa häissä tai yhtiön käänteentekevän tuotteen kansainvälisessä lanseerauksessa se on aika olennainen ero…

Kyllä lähtee!

Minulla on toimiva auto ja terveet jalat. Pääsen yllättävän ketterästi hankaliinkin paikkoihin. Kameran kanssa on tullut heilutta neljällä eri mantereella ja ainakin 40 eri maassa. Joten jos olet vaikka Forssasta, en usko että siitä erikseen syntyy ongelmaa. Soita.

Kamat lyönnissä

Jos sillä isän serkulla on hieno kamera, mulla on niitä monta. Valitettavasti (eikä kun oikeasti onneksi) valokuvaus on viimeisen päälle välineurheilua. Satasen kameralla saa kuvia, tonnin kameralla jopa aika todennäköisesti. Kun pilkkua siirretään vielä pykälällä ja vaihdetaan eka numero vaikka kolmoseksi, alkaa tulla jo oikeasti murskaavaa jälkeä. Trust me!

Tutustu tarkemmin tarjoamiini valokuvauspalveluihin!

Mulla on erilaisia kameroita ollut vuodesta 1982 alkaen. Jossain vaiheessa kävi tuuri ja taisin totta puhuakseni tehdä aika paljon töitäkin sen eteen, että sain jalkaa paikallisen sanomalehden oven väliin. Minusta tuli lehtikuvaaja oikeastaan jo -83. Viisi vuotta myöhemmin kättelin ekan avustajadiilin Vauhdin Maailma -lehteen. Eli aviisiin, jonka avulla olin nöösinä opetellut lukemaan! Nyt olen ollut VM:n keskeinen avustaja jo yli 30 vuotta!

Haaveilla on muutenkin ollut toisinaan tapana toteutua. Olen saanut touhuta Tekniikan Maailman tiimissä ja mm. Duudsoneiden kanssa. Jossain yön pimeinä tunteina tulin kyhänneeksi myös kirjan vanhoista ralliaiheisista valokuvista. Tilaa se, se on hyvä 😉

Pidemmittä puheitta, ota rohkeasti yhteyttä. Sinulla on ihan satavarmasti jotain kuvattavaa! Ja jos ei ole, järjestetään!

 

Terv. Jari K

 

PS. Sen lisäksi, ettei valokuvaajia enää tarvita mihinkään, ei kukaan lue painettuja lehtiäkään. Siksi teen myös asiakaslehtiä 🙂

Lehti on vanhanaikainen, mutta hiton toimiva käyttöliittymä. Vai tunnetko ketään, joka menee kakalle pöytätietokoneen kanssa? No joku tietysti ottaa ipadin huussiin, mutta kuten eräs ystäväni osuvasti sanoi, lehden etuna on se, että se alkaa ja loppuu. Netti ei ala eikä lopu… Mietipä sitä!