Kaupallisen yrittäjän pitäisi väitteen mukaan välttää poliittisia kannanottoja, mutta täällä puun ja kuoren välissä alkaa olla sen verran ahdasta, että parahdus pääsee nyt julki. Oli sitten bisnekselle haitaksi tai ei.
Nykyistä edeltänyt vasemmistohallitus muisti meitä yrittäjiä koronarajoitusten ohella myös YEL-lakiuudistuksella. Tai ollaksemme tarkkoja, yrittäjäeläkkeiden perintää terävöitettiin edellyttämällä maksuja kerääviltä vakuutusyhtiöiltä tiukempaa otetta meikäläisiin. Hallituksen lanseeraama väite siitä, että nykyiset yrittäjät maksavat liian pieniä eläkemaksuja ei ole täysin väärä.
Kun maan johdossa oli entisiä ay-vaikuttajia, ei ollut yllätys, jos asenne yrittäjiä ja yrittäjyyttä kohtaan ei ollut erityisen lämminhenkistä. Itse asiassa en oman urani (yli 32 vuotta) aikana muista ajanjaksoa, jolloin vastaavaa vastakkainasettelua palkansaajien ja yrittäjien välillä olisi yhtä paljon kärjistetty.
Omia kollegoita, eli toimittajia rohkenen myös ihmetellä. Vasemmistopropaganda näyttää yhä uppoavan ”valtamedioissa” (pahoittelen toisen ääripään likaamaa termiä) suodattamattomana journalisteihin. Olipa Hesari, YLE tai mikä tahansa iso media, tietolähteiden intressejä ei kovin ahkerasti kyseenalaisteta. Ainakaan, jos viesti osuu vihreyttä ja vasemmistolaisuutta tukevaan arvomaailmaan.
Olen tavannut vitsailla sillä, että monta mehevää juttua menee aivan piloille, kun niihin aletaan sotkea faktoja. Tunteet ja aatteet tuntuvat tänä päivänä ohjaavan kuitenkin sisältöjä enemmän kuin varsinainen tosiasioissa pysyminen. Luulisi edes veronmaksajien kustantaman YLE:n (budjetti 600 000 000 euroa vuodessa) kannattavan tasapuolisuutta, mutta… *)
No, ei siitä sen enempää.
Yrittäjiä demonisoitiin median kiitettävällä tuella taannoin siis siksi, että maksatamme eläkemaksuja veronmaksajilla. Rasite on suunnilleen samansuuruinen kuin YLE:n budjetti. Hassu sattuma…
Edellinen hallitus halusi korjata asian ja nyt meille yrittäjille on tullut eläkevakuutusyhtiöiden kirjeitä, joista tulevaisuuden totuus hyvin käy ilmi. Maksuihin tulee toki maltillisia korotuksia, mutta vain aluksi. Ellei nykyinen tai sitä seuraava hallitus puutu lakiin, kukaan ei tarkalleen tiedä, miten suuria eläkemaksuja yrittäjät pulittavat siirtymäajan jälkeen.
On syytä ymmärtää, että YEL on nykyisessä muodossaan pyramidihuijaus. Se vakuutusmaksu, jonka tänään maksan siirtyy huomenna eläkkeellä olevan yrittäjän tilille. Koska useimmat yrittäjät ovat laskutaitoisia, en ole ainoa, joka sijoittaa vähäisistä voitoistaan roposia johonkin paremmin tuottavaan sijoituskohteeseen. YEL kun ei ole sijoituskohde. Sinne maksettuja varoja ei rahastoida.
YEL perustuu oletukseen, että tulevaisuudessa on yhtä paljon tai enemmän menestyviä yrittäjiä kuin eläkeläisiä. Valitettavasti suunta on täysin päinvastainen ja jo tällä hetkellä ongelma on se, että pyramidi on ylösalaisin. Saajia on euroissa laskettuna enemmän kuin maksajia. Siksi iso osa kustannetaan verovaroista ja tästä edellinen hallitus siis syyllisti ”ahneita” yrittäjiä.
On pakko tunnustaa, ettei solidaarisuuteni riitä kaventamaan omaa toimeentuloani siksi, ettei edellisiltä yrittäjäsukupolvilta ole peritty riittävän korkeita eläkemaksuja. Ja ennen kaikkea typerintä on se, ettei niitä varoja ole laitettu kasvamaan korkoa (kuten palkansaajien eläkkeitä).
Tässä mielessä mikään edellinen hallitus tai puolue ei saa puhtaita papereita. Poliitikot ovat vuosikymmeniä hölmöilleet asian parissa, eikä kukaan ole halunnut tai uskaltanut kajota huonoihin rakenteisiin. Silti meitä nyt toimessa olevia yrittäjät syytetään ahneiksi ja vaaditaan virheen maksajiksi. Tuntuu hivenen epäreilulta.
Näen punaista lukiessani sitä kaikkea propagandaa, jota niin media kuin vakuutusyhtiöt jakavat. Tuoreimmassa kirjeessään vakuutusyhtiöni väitti olevansa huolissaan tulevasta eläkkeestäni ja ennen kaikkea sairauspäivärahoistani.
Huoli on toki relevantti, mutta asialla on monta puolta. Oma eläkeikä alkaa olla jo lähellä, joten saatan tuurilla saadakin luvatun suuruista eläkettä. Toki siitä pitäisi ehtiä nauttia lähes 30 vuotta, jotta niin sanotusti saisin ”omani pois”.
Epäilen, että osa maksetuista vakuutusmaksuistani jää systeemin voitoksi. Nolointa on, että jos poistun vahvuudesta aiemmin, lapseni eivät saa pennin jeniä niistä euroista, jotka olen tähän mennessä molokin kitaan lapioinut. Kirjoituspäivän saldo on hiukan alle 200 000 euroa.
Tästä syystä olen ollut röyhkeä ja maksellut jo kauan minimiä voidakseni sijoittaa rahaa sellaisiin kohteisiin, joiden tuotto vastaa omaa näkemystäni järkevistä korkotuotoista. Niiden etuna on se, että viikatemiehen iskiessä perilliset saavat pitää kerrytetyn pääoman. Toki verokarhun karvainen koura kahmaisee siitäkin perintöveron, mutta se on kokonaan eri kolumnin aihe.
No, entäpä vakuutusyhtiön kova huoli sairauspäivärahasta? Jos maksaisin kuukaudessa yhtiön ehdottaman 250 euroa enemmän, päivärahani nousisi huimat 21 euroa (tähän kohtaan huutonauruhymiö).
Yksinyrittäjän kohdalla sairauspäivärahaan liittyy sekin jännittävä sivujuoni, että on melko yhdentekevää, onko päivärahan suuruus 92 vai 113 euroa. Pidempi ”saikku” vie väistämättä kohti konkurssia, sillä alalla kuin alalla palveluja tarjoava käsityöläinen menettää todennäköisesti asiakkaansa, ainakin pidemmän sairauslomansa aikana.
Kun (osin lainsäädännön ansioista) pankit eivät päästä yksinyrittäjää lainahakemuksineen tuulikaappia pidemmälle, on vaikeaa nostaa tauolla ollutta yritystoimintaa uudelleen kukoistukseen. Tästä saimme oivallisen näytteen korona-aikana, jonka jälkityrskyissä pieniä yrityksiä kaatuu edelleen kuin puita syysmyrskyssä.
Arvoisa palkansaaja, jos sinusta tuntuu, että työnantajasi on ahne ja maksaa liian huonoa palkkaa, muista, että verot, vakuutukset, eläkkeet, erilaiset sertifikaatit, sähköverot ja jopa kiinteistöverot kiilaavat sinun ja palkanmaksajan väliin.
Todellisuudessa et saa palkanmaksajalle tuottamastasi lisäarvosta kuin suurin piirtein puolet. Loput imuroi tämä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, jonka rattaita me kaikki, maailman neljänneksi korkeimpia veroja maksavat duunarit, saamme hartiavoimin pyörittää.
Joku on joskus puolestamme päättänyt, että on parempi, ettemme itse saa valita, mihin työllä hankkimamme rahat käytämme. Yhteiskunta tekee sen suurelta osin puolestamme. Siksi hip hurraa -huudot YLE:n pillupäiväkirjalle ja kansalaisopistojen käkikellokursseille. Mistään ei voi leikata, kysykää vaikka suurlakkoa virittäviltä ay-politrukeilta ja muilta vasemmistoradikaaleilta.
Kiitos ja anteeksi…
*) Jos nyt tuntuu, että Jari puhuu potaskaa, tarkistakaapa YLE:lle valittujen kolumnistien poliittinen tausta. Talousliberaaleja ajattelijoita ei sieltä ruuhkaksi asti löydy…