En ota kantaa koronaviruksen rajoitustoimiin, koska tietoni ja osaamiseni ei riitä sellaisen arviointiin. Olen varma siitä, että jokainen haluaa tehdä parhaansa, joten nyt on syytä keskittyä huolehtimaan omista asioista.
Meitä pienyrittäjiä kriisi koskettaa ehkä kaikkein kipeimmin. Palkansaaja voi menettää työnsä ja sen myötä toimeentulonsa, mikä saattaa johtaa ikävään ketjureaktioon. Varsinkin asuntovelkainen perhe on varmuudella suurissa vaikeuksissa.
Yrittäjä menettää työn ja toimeentulon lisäksi pahimmassa tapauksessa, ja valitettavasti useimmissa tapauksissa, myös toivon tulevaisuudesta. Jo nollasta uudelleen aloittaminen on vaikeaa. Entäpä jos niskassa on valtavat velat ja vastuut? Jos viisikymppinen entinen yrittäjä tietää, ettei ennen kuolemaansa saa maksettua edes velkojen korkoja, miksi hän tekisi enää päivääkään töitä, varattomana ja luottotiedottomana?
Vaikea aika on saanut besserwisserit liikkeelle. Olen useastakin foorumista saanut lukea, että yrityksen pitää selviytyä parin kuukauden ajan myynnin sakkaamisesta ja ellei selviä, joutaakin kaatua. Varmasti pitäisi selvitä, mutta kuka meistä tietää, miten kauan tämä kriisi todellisuudessa kestää?
Pari kuukautta on yltiöoptimistinen arvio, sillä jo nyt on kohta kuukausi sinnitelty, eikä tilanne tule ainakaan runsaaseen kuukauteen helpottamaan vähääkään. Täysin arvoitus on myös se, miten ihmiset reagoivat karantenin joskus päättyessä. Ihannetilanteessa myynti palaa ennalleen ja patoutunut kysyntä tuo jopa myyntipiikin. Näin käy varmasti ainakin matkailu- ja ravintola-aloilla niille, jotka tästä kurimuksesta selviytyvät.
Mutta juuri ravintola-ala on esimerkki siitä, ettei ole itsestään selvää, että edes terveellä yrityksellä olisi kolmen-neljän kuukauden puskurikassaa pahan päivän varalle. Alalla on ohuet katteet ja toimipaikan sijainnin on oltava hyvä, suomeksi sanottuna siis vuokraltaan kallis. Siksi tarvitaan vuosikausien menestyksekäs työ, jotta edes muutaman kuukauden menoja vastaava summa on saatu kokoon näin massiivisia yllätyksiä varten. Sellainenhan eittämättä on tilanne, jossa yhteiskunta laittaa lapun luukulle.
Entäpä ne yritykset, jotka ovat juuri investoineet? Uudet tilat on remontoitu ja asiakasvirtoja odotettiin, kun karanteeni iski. Toki sama pätee mihin tahansa yritykseen. Epäonninen ajoitus voi viedä yritykseltä hengen. Onko se yrittäjän vika? Mielestäni ei. Nyt ei puhuta tavanomaisesta yrittäjän riskistä, jota näissä puuhissa pitää sietää.
Omalla kohdallani saan kiittää onneani, että olen juuri päässyt yli pari vuotta sitten tehdystä isosta investoinnista ja puskuri kestää ainakin kolmisen kuukautta nollamyyntiä. Suurempana riskinä pidän sitä, että asiakkaani, jotka pääasiassa ovat suuria yhtiöitä, käyttävät kriisiä hyväkseen ja nyt pakon sanelemista säästötoimista tulee uusi vakio. Pitäisikö minun siinä tilanteessa katsoa peiliin ja etsiä sieltä syyllistä? Mielestäni ei.
Samat besserwisserit ovat paitsi alentuvasti arvioineet yritysten kassavaroja, myös kritisoineet sitä, ettei yrittäjillä ole halua uudistua. Hei, nyt pitää miettiä liiketoiminta uusiksi ja hakea uusia ansaintamalleja! Sillä se korjaantuu, neuvotaan.
Maalta on helppo neuvoa, kun alus on merihädässä. Miten taksiyrittäjä muuttaa liiketoimintaansa, kun tallissa on muutama auto ilman ajoja? Joo, hänen on tietysti alettava kuljettaa tavaroita ja ruokaa. Entä mitä kuljetusyrittäjä sitten tekee, jos taksi syö hänen leipäänsä? Ryhtyy parturiksi?
Parturit, ravintolat ja monet muut käsityöhön pohjautuvat yritykset, me valokuvaajat mukaan lukien, olemme eniten pinteessä. Toki parturi voi teoriassa perustaa verkkokaupan ja ravintola voi toimittaa annoksia kotiin, mutta nämä ovat parhaimmillaankin vain niukkoja sivuvirtoja aikana, jolloin ihmiset hamstraavat vessapaperia ja säilykkeitä, sekä varovat käyttämästä rahaa mihinkään ”turhaan”. Se vähä raha, joka nyt liikkuu, valuu pääasiassa ruokakauppoihin ja apteekkeihin.
Lisäksi niin partureiden kuin vaikkapa vaatteita, huonekaluja, elektroniikkaa tai erikoisempia ruokatarvikkeita myyvien osaajien katteita on syöty jo paljon ennen koronaepidemiaa. Suuret ketjut ovat laajentuneet heidän tonteilleen. Ketjut pystyvät hinnoittelulla lyömään pienemmät toimijat polvilleen, joiden ainoaksi elinedellytykseksi on jäänyt erikoisosaaminen ja hyvä palvelu. Näitä ei ole helppoa hoitaa etänä. Ainakaan juuri nyt yrityksien on vaikeaa perustella korkeampaa hintaa tuotteesta, jonka jättiketju myy kuluttajalle pienyrittäjän tukkuhintaa halvemmalla.
Minun piti jo aiemmin kirjoittaa blogiin myös siitä, miten erilaisia viisastelijoita yrittäjät joutuvat usein sietämään. Moni menestyvä yrittäjä ei välttämättä edes tiedosta, tai ei halua tiedostaa sitä tosiasiaa, että menestys on lähes yhtä paljon kiinni onnesta kuin ahkeruudesta.
Tunnettu radio- ja TV-juontaja kiertää esitelmöimässä siitä, miten bisneksen saa kukoistamaan. Jos on riittävän kuuluisa, saa käytännössä minkä tahansa liiketoiminnan helposti kannattavaksi pelkällä nimellään. Koetapa tehdä sama täysin nollasta, täysin anonyyminä yrittäjänä.
Onnen merkityksen myönnän ainakin omalla kohdallani. Olen sattunut toisinaan olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja hyvällä onnella tavannut oikeita ihmisiä. Minuutin virhe ajoituksessa olisi voinut muuttaa monta asiaa ja eri pöytäseurue illallisella olisi voinut jättää jonkin tapahtumaketjun kokonaan toteutumatta. Oikeastaan koko nykyinen ammattini ja yritykseni perustuu usean hassun sattuman summaan.
Näistä satunnaisista onnenpotkuista huolimatta olen koko 29 vuoden yrittäjäurani ajan pyrkinyt lähinnä siihen, että ansaitsen säällisen kuukausipalkan ja saan kaupantekijäisiksi tehdä sitä, mistä eniten pidän. Oletan, että aika moni yksinyrittäjä ajattelee samoin. Ahkeroimallakaan on vaikea rikastua. Hyvällä onnella voi sen kolmen kuukauden puskurikassan saada juuri ja juuri kasaan.
Näinä päivinä olen miettinyt, millainen palvelu- ja tuotetarjonta meillä olisi, jos jokainen yrittäjä tekisi töitä ainoastaan isot katteet ja vaurastuminen mielessään. Kuka leikkaisi hiuksesi? Kuka kuljettaisi vanhuksen aluesairaalaan tai pikkujoulujuhlijat bileistä kotiin? Kuka ottaisi kymmenellä eurolla passikuvasi? Kuka korjaisi irronnen kantalapun kenkääsi?
Montako ammattikuntaa katoaisi kokonaan? Oletko sitä mieltä, että on väärää yrittämistä kaapia kokoon säällinen kuukausitulo oman toiminimen puitteissa ilman, että tähtäimessä on laajentuminen, kasvu, kansainvälistyminen, tuottava verkkokauppa, uudet aluevaltaukset, pörssi…?
Nyt meneillään oleva tragedia on hirvittävä ja se tulee tuhoamaan monen ihmisen tulevaisuuden lopullisesti. Valitettavasti ei ole itsestään selvää, että hyvät pärjäävät aina. Siksi toivon hartaasti, että kriisin jälkimainingeissa edes kohtuullistetaan niitä toimia, joita velallisiin kohdistuu yritysten kaaduttua. Ikävä kyllä, moni on vastuussa koko omaisuudellaan ja omalla nimellään yhtiönsä veloista hamaan hautaan saakka.
Tähänkin voisi joku sanoa, että miksi, ei koko omaisuutta kannata pantata yrityksen vakuudeksi. Aivan, ei kannattaisi, mutta jos hulluja, rohkeita ja ennakkoluulottomia yrittäjiä ei olisi, ei olisi kovin monta yritystäkään.
Jos siis mielesi tekee jakaa viisaita neuvoja hädässä oleville yrittäjille, mieti vielä hetki. Voi olla, etteivät he juuri nyt kaipaa jossittelua ja jälkiviisautta.