Posted on Jätä kommentti

Myös maailmanloppu on peruttu

Päijänne-ajo peruttu, kaikki autokilpailut peruttu, käsipallon SM- ja Baltian liigat peruttu… Työkalenterini tyhjeni parissa päivässä. Sen lisäksi kuulun ehdottomasti pahimpaan riskiryhmään, jos koronavirusta ajatellaan.

Siitä huolimatta suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti. Uskon, että median maalailema maailmanloppu ja katastrofi ovat nekin peruttu.

En varmasti ole ainoa, joka on käyttänyt viime päivinä runsaasti aikaa perehtymällä sekä itse virukseen että sen kerrannaisvaikutuksiin. On totta, että maailmantalous ja Suomi sen mukana sukeltavat. Luultavasti jopa melko syvälle.

Maamme talouden tulevat murheet ovat melko suoraan verrannollisia siihen, miten tiukkaan kansalaiset kiristävät kukkaroidensa nyörit. Erityisesti palvelusektori joutuu tiukoille, kun harrastukset ja vapaaehtoiset toiminnot pistetään jäähylle toistaiseksi.

 

Itse taudin kohdalla on hyvä muistaa, että kysymyksessä on suurin piirtein kaksi kertaa tavallista kausi-influenssaa vakavampi sairaus. Käsi ylös, kuinka moni on kausi-influenssan lähestyessä rynnännyt kauppaan haalimaan kuusi säkillistä wc-paperia ja kolme ostoskärryllistä säilykkeitä?

Niinpä, en minäkään. Itse asiassa olen jo ainakin neljänä talvena unohtanut käydä hakemassa influenssarokotteen, vaikka astmaatikkona ja uniapneaa sairastavana kuulun ehdottomasti eturivin riskiryhmään. Poden siis myös valikoivaa muistia, joten olen vihellellyt influenssat talvesta toiseen läpi reagoimatta asiaan mitenkään.

Koronakauhun äärellä kannattaakin muistaa, että monet mediat elävät klikeistä. Siksi juttuaiheita on käsiteltävä värikynin ja myynnin parantamiseksi on maalailtava äärimmäisiä, apokalyptisia kauhukuvia.

 

En toki halua vähätellä vakavaa pandemiaa, mutta aikuisten oikeasti, monissa toimissa pelon ilmapiirin lietsonta menee jo vähän yli. Toki karanteenit ovat tarpeen ja ihmisten tulee miettiä liikkumistaan. Erityisesti on viisasta vältellä riskialueita. Mutta silti ilmassa leijuvaa uhkaa vuosisadan lamasta ja muita katastrofeista on ehkä tarpeettomasti liioiteltu.

Suomalaiset ovat todennäköisesti varakkaampia kuin koskaan, joten rahaa tuotteiden ja palvelujen ostamiseen on. Vessapaperilinnoituksiinsa piiloutuneina he eivät tietenkään juuri nyt kuluta, mutta uskon, tai ainakin toivon, että pahin vaihe menee ohi muutamassa viikossa. Luotan siihen, että viruksen talttuessa kauppa taas käy, ihmiset uskaltavat syödä ravintoloissa, matkustaa (kotimaassa), osallistua messuille sekä festivaaleille ja ostaa normaalisti ruokaa.

 

Seuraamissani yrittäjien someryhmissä murehditaan toki aivan perustellusti myynnin pysähtymistä. On totta, että luultavasti koko loppuvuosi yrityksissä eletään suu säkkiä myöten, vaikka patoutunut kysyntä jossain vaiheessa purkautuu. Investointien pysähtyminen näkyy heijastus- ja kerrannaisvaikutuksina silti vielä pitkään.

Konkurssejakin luultavasti tulee, mutta monessa tapauksessa tilanne on jo ennen pandemiaa saattanut olla heikko. Ohut jää ei paljon lisäpainoa tarvitse pettääkseen.

Näin yrittäjänä toivon, että maailman yli pyyhkivä virus tervehdyttää rakenteita. Toimittaja Saska Saarikoski on kirjoittanut Helsingin Sanomiin erinomaisen jutun globaalista taloudesta ja sen heikkouksista. Olemmeko liiaksi eläneet jatkuvan kasvun luomassa illuusiossa?

Voi olla, että velkarahalla sijoitustoimintaa harjoittaville yrittäjille koittavat vaikeat ajat. Voi olla, että holtittomasti toimineille rahoituslaitoksille tulee hiukan vilu. Mutta onko se pelkästään huono asia?

Ehkäpä meillä Suomessakin nyt havahdutaan myös siihen, ettei mm. maataloutta kannata ajaa kokonaan alas. Kansallinen itsekkyys nostaa kriisin hetkellä päätään ja rajoja laitetaan kiinni. Aika pulassa olisimme täällä ”saaressa”, jos olisimme heittäytyneet täysin kansainvälisten markkinoiden armoille. Esimerkiksi lääketeollisuuden Kiinariippuvuus on vasta nyt toden teolla pantu merkille. Olisiko nyt korjausliikkeen paikka?

 

Samalla olisi syytä miettiä, onko suhdanneherkkiä aloja, kuten vaikkapa matkailua ja ravintolatoimintaa pohdittava uudelleen. Jaan ravintoloitsijoiden huolen mm. kireästä verotuksesta ja ankarasta sääntelystä. Samaan aikaan lauttaliikennettä tuetaan paljolti maissa olevien ravintoloiden kustannuksella verovaroin, kun päästöjä pitäisi leikata.

Kuinka moni laivayhtiö maksaa kokonaan veronsa Suomeen? Ravintoloista ja majoituslaitoksista sentään suurin osa taitaa olla kotimaisia veronmaksajia.

Myös koko matkailuala kaipaisi helpotuksia. On melkoinen paradoksi, että pitkä viikonloppu Suomessa maksaa enemmän kuin kaksi viikkoa Aasiassa. Suomi olisi täynnä nähtävää ja koettavaa, joten toivottavasti pandemian myönteisenä vaikutuksena matkailuun kulutetut eurot pysyisivät vaihteeksi maamme rajojen sisäpuolella.

Oli miten oli, pidetään huolta itsestämme ja toisistamme. Pestään käsiä, vältetään sekä paniikkia että riskejä ja käytetään silti rahaa aivan kuin mitään pandemiaa ei olisikaan. Luetaan luotettavia medioita ja kuunnellaan oikeiden asiantuntijoiden antamia ohjeita. Nyt jos koskaan erilaiset puoskarit ja huiputtajat koettavat tehdä tiliä, joten ollaan tavallistakin tarkempia.

Katsotaan luottavaisena kevääseen ja kesään. Kohta koko virus on enää ikävä muisto ja elämä jatkuu. Globalisaatio ottanee takapakkia, mutta se saattaa olla lopulta vain terve ilmiö.

 

Tässä vielä osoite mainitsemaani kolumniin:

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006439595.html?share=af228ceac073f854c4841a0952a48ff3&fbclid=IwAR15MO3LAs4H5idp_21eIxi5Pa_j4K_y83FHfbpGyAWsQ-S3_agdvkmO_wU